Valitse sivu

SISÄLTÖ

JOHDANTO

A     Myötätunto taustaa
B     Myötätunto ja luonto
C     Myötätunto ja eriarvoisuus
D     Myötätunto ja yksinäisyys
E     Myötätunto ja väkivallan sekä kiusaamisen ehkäisy
F     Tie myötätuntoon
G     Lapset ja kuluttaminen
H     Keitä me olemme?
I      Perustunteet
J      Johdannaistunteet
K     Aggressiivinen käyttäytyminen, viha ja myötätunto
L     Sinnikkyys
M    Myötätunnon edesauttajat ja heikentäjät
N    Stressi
O    Tie myötätuntoiseen vanhemmuuteen – tee ainakin nämä!

 

JOHDANTO

Miksi tämä opas?

Samalla voisi kysyä, miksi tulisi olla myötätuntoinen ja samaan hengenvetoon vastata: koska olet ihminen ja sinun tulisi olla ihmisen tasolla, siksi. Olen yli 15 vuotta tutkinut myötätuntoa monesta eri näkökulmasta. Olen saanut kehittää myötätuntoisempia työyhteisöjä, pitänyt luentoja myötätunnosta, ohjannut lapsille ja nuorille työpajoja aiheesta ja kirjoittanut ensimmäisiä myötätuntoaiheisia kirjoja Suomessa vuonna 2010 eli 10 vuotta sitten. Myötätunto – ole läsnä, elä mukana (Minerva Kustannus 2010) oli paalutus, josta olen kehittänyt useita konsepteja ja luentoja. Minulta usein kysytään mistä voisi lukea lisää ja olen joutunut vastaamaan, ei oikeastaaan mistään. Vaikka myötätuntoa on alettu tutkia, erityisesti 2010-luvulla, kirjani jälkeen Suomessakin, ei välttämättä niitä tasoja, joihin kaikkeen se liittyy, vieläkään havaita. Myötätunto on myös vaikeinta mitä oikeastaan on. Kuvaavaa on, että en ole juurikaan tavannut myötätuntotutkijaa, joka osaisi myötätuntoa.

Myötätunto liittyy keskeisesti ihmisyyteen, kykyymme olla ihminen ja olla toisten kanssa. Myötätuntoinen on onnellisempi kuin he, jotka eivät harjoituta myötätuntoa. Myötätunto on kaiken kohtaamisen onnistumisen ydin. Myötätunto on myös kaiken järkevän tuotekehityksen ydin. Myötätunto on ihmiskunnan keskeisin ominaisuus, että olemme säilyneet hengissä. Myötätunto on myös ainoa kestävä keino ilmastonmuutoksen ehkäisyyn monenkin eri näkökulman ja reitin kautta. Myötätunto on kyky luopua omistaan, löytää itsestään enemmän vailla tarpeetonta kulutusta ja luopua tarpeistaan tulevien sukupolvien hyväksi. Siten myötätunto on ainoa kestävä asenne, kun mietitään ilmastonmuutosta tai luonnonsuojelua.

Minulta on useasti pyydetty opasta. En ole kuitenkaan löytänyt Suomesta tahoa, joka olisi nähnyt myötätunto- osaamisen kehittämisen omassa toiminnassa ja toisten kanssa tärkeänä. Myötätunto-sana oli juhlapuheissa ja kulisseissa, muttei sisäistettynä ja nöyryytenä edistää oikeasti. Etsin sellaista tahoa lähes 10 vuotta.

Onneksi monet yksilöt ovat tukeneet minua ja sitä kautta löytyi myös pari tahoa, jotka arvostivat ja näkivät.  Lapsi ja Luonto Säätiö oli niistä ensimmäisiä. Tähän oppaaseen halusimme tehdä sopivan määrän asioita, ei liian pitkää eikä liian lyhyttä, ja osan asioita olemme kuvanneet sarjakuvina. Kaikki sarjakuvan kohtaukset ovat tapahtuneet vuonna 2019-2020 ja olen niitä ollut todistamassa. Tähän oppaaseen olen myös pyytänyt eri alan asiantuntijoita kirjoittamaan miten myötätunto näyttäytyy heille, heidän työssään.

Esitän lämpimän ja syvän kiitoksen itseni, kaikkien, jotka tukeneet minua ja tätä opasta  sekä myös niiden monien lasten puolesta, joiden vanhemmat ovat valinneet myötätunto-osaamisen kehittämisen, Lapsi ja Luonto Säätiölle, että saamme tehdä tämän oppaan. Lapsi ja Luonto Säätiö on mahdollistanut tämän oppaan – suuri kiitos!

Me kaikki toivomme, että monet päättäjät löytäisivät myös tämän tien, nyt kun vielä voimme tehdä jotain. Aika on nyt.

Helsingissä 30.9.2020

Margit Sjöroos

A.  MYÖTUNTO TAUSTAA

Myötätuntokäsite: 

Myötätuntoa on tunnistaa toisen kärsimys ymmärryksen kautta ilman halua tuputtaa omaa näkemystä ja lisäksi se synnyttää toiminnan toisen kärsimyksen vähentämiseksi.

Myötätunnon lajit:

1. Ihmisiin, tunteviin olentoihin ja luontoon kohdistuva
2. Ilmiöiden luonteeseen, universaali vastuu
3. Yleinen asenne elämässä – hyvän ilmapiirin levittäminen

Tulevaisuuden voittajat toimivat myötätunnontaitoisina kohtaamisen
olosuhteiden luojina. Myötätuntotaito sisältää itsemyötätunnon, toisiin ihmisiin ja tunteviin olentoihin suuntautuvan myötätunnon sekä ymmärryksen ilmiöihin.

Myötätunto tarkoittaa toisen intohimossa ja ilossa kuten myös kärsimyksessä ja surussa mukana elämistä. Tämä taito ei tule itsekseen vaan vaatii vanhemmuustaitoja. Myötätunto tulee lähikasvattajien esimerkistä eli myötätunto rakentuu lapseen kasvatuksella ja ohjaamisella, joihin vanhemmilla tulee olla tietoa, tiedostamista ja osaamista. Ensimmäiset myötätunnon merkit on nähtävissä jo 3-vuotiaalla lapsella, mikäli hänen kehitystään on myötätuntoon tuettu.

Myötätunto on tunnetta, tietoa sekä valmiutta toimia ymmärtävästi ja viisaasti.  Myötätunto on inhimillisen vuorovaikutuksen ja luottamuksen biologinen perusta. Se rakentuu kolmesta perustekijästä:

1. Henkilön kyvystä havaita toisen tunnetiloja
2. Henkilön halusta tukea tätä toista
3. Hyvän tekemisestä eli toista auttavista konkreettisista teoista 

Myötätunnolla on siis iso merkitys. Sen vuoksi ihmiskunta on säilynyt hengissä, haluamalla tehdä yhdessä, tarpeella tukea toista hyvällä ja luopua myös omista tarpeistaan ja haluistaan tulevien sukupolvien hyväksi.

Aikakauttamme kutsutaan osin narsistiseksi aikakaudeksi, joka näkyy mm pukeutumismuodissa, jossa on erilaisia pornografisia elementtejä, jossa ei pyritä tasavertaiseen kohtaamiseen. Lisäksi valtiomiesten puheet ovat usein minä muodossa, aiempien valtion ja me-puheiden sijaan. Myös eriarvoistuminen on lisääntynyt, vuonna 2016 sitten tarvittiin 61 varakkainta vastaamaan maapallon köyhemmän puoliskon varallisuutta. Vuonna 2018 Maailman 26 rikkainta ihmistä omistaa yhtä paljon kuin köyhin puolikas ihmiskunnasta eli 3,8 miljardia ihmistä. Eriarvoistuminen kasvaa koko ajan ihmiskunnassa ja se merkitsee turvattomuutta sekä epäoikeudenmukaisuuden kokemusta.  On selvää, että narsististen piirteiden vallatessa emme koe myötätuntoa, ajattele reiluutta tai kohtuullisuutta.

Myötätunto on toimintaa ja sen taustalla on empaattinen asenne, jolla katsomme toisia ihmisiä, itseämme sekä luontoa ja eläimiä. Tähän kasvetaan ja opitaan vähitellen alkaen varhaisista vuorovaikutusvuosista, tunteiden tunnistamisesta, nimeämisestä, käsitteellisestä ajattelusta sekä valinnasta: valitsen katsoa maailmaa inhimillisesti ja armollisesti, lempeästi. Myötätuntoiset ihmiset kykenevät myös tekemään epäitsekkäitä valintoja, ohittaen halunsa ja tarpeensa, tulevien sukupolvien ja ympäristön hyväksi päättäjinä ja kansalaisina. 

Myötätunto antaa ihmiselle merkityksellisyyden ja onnellisuuden kokemuksen. Myötätunto edistää ihmisen onnellisuutta ja hyvinvointia ja jopa eliniän ennusteen pituutta (Harris, A.h.& Thorsen, C.E.2005).

Myötätunnolla on valtava yhteiskunnallinen arvonsa. Myötätunto on arvotrendien tämä hetken ydintä, esimerkiksi kaksi kolmesta suomalaisesta pitää sitä ydinarvonaan (Puohiniemi 2006), (Charity Index 2014).

Suomi voisi olla tässä edelläkävijä. Vaikka moni asia on hyvin, silti on moni asia vielä huonosti ja se haittaa mm oikeudenmukaisuuden sekä luottamuksen tunnetta ja osallisuuden kokemusta. Suomi oli 6.viimeinen myötätuntotaidossa Michiganin yliopiston tutkimuksessa 2016, kun vertailussa oli 63 maailman maata. Vuonna 2009 Tampereen Yliopiston tutkimuksessa kävi ilmi, että joka kolmas hoitaja ei koe myötätuntoa, mikäli kollega tekee virheen. Myötätuntotaito on keskeinen ihmisyystaito ja keskeinen kohtaamisen ja hyvän palvelun edellytys.

Myötätunnon taito opitaan jo lapsena. 3-vuotias osaa myötätunnon perusteet, mikäli häntä on ohjattu empatiaan ja myötätuntoon. Synnymme eritasoisesti sensitiivisillä ominaisuuksilla, mutta kasvatuksella eli ohjaamisella voimme kehittää jokaista yksilöä myötätuntoon. 5-vuotiaalla on jo sosiaaliset taidot. Myötätunto- ja sosiaaliset taidot eivät kehity, eivätkä ne myöskään pysy yllä, ilman jatkuvaa toisintamista ja harjoittelua.

Myötätunto on keskeinen asia ja taito, kun mietimme mitä tahansa merkittävää asiaa ihmiskunnan tilassa tai ihmiskunnan tekemisessä. Mietimmepä luonnon ylläpitoa, eläinten kohtelua tai kiusaamista saati väkivaltaa.

On selvää, että mikäli kehitämme myötätuntoa, niin ratkaisemme luonnonvarojen väärin tai ylikäytön sekä myös ilmastonmuutoskysymykset hyvinkin nopeasti. Tämä voi kuulostaa idealistiselta, mutta itse asiassa se on realismia. Nyt taitoa ei ole tarpeeksi ja hyväksikäyttö sekä ylikäyttö on siksi mahdollista osalla ihmisiä. Myötätunto perustuu hyvään itsetuntemukseen. Mikäli meillä on hyvä itsetuntemus, ehkäisee se jo sinällään jatkuvaa kuluttamista, erityisesti sitä haitallista, jolla tuhoamme planeettamme sekä elinpiiriämme.

Luonnonvaroja kulutamme yli maapallon kapasiteetin. Vuonna 2007 maapallon ylikulutuspäivä oli lokakuussa, nyt se on elokuussa 22.8.2020. Suomalaiset kuluttavat omansa jo maalis-huhtikuussa, joten meillä on tässä paljon tekemistä, parannettavaa ja vastuuta.

Narsistisen aikakauden vastapainoksi tarvitsemme myötätuntoa. Sillä ilman sitä emme selviä, emme ratkaise haasteita ja ongelmia emmekä voi tasapainoisesti suhteessamme luontoon, toisiin ihmisiin ja itseemme. Kun elämme yli luonnonvarojen ja ihminen levittäytyy yhä suuremmille alueille ja rakentaen yhä korkeammaksi kaupunkeja, on selvää, että emme voi hyvin ja myös, että erilaisia virus ym. epidemioita tulee useammin ja laajemmin. Nämä jatkuvat: kaupunkien kasvattaminen, ihmisen elinpiirin kasvattaminen sekä kurkottaminen yhä korkeammiksi rakennuksiksi kasvattaen suuria massoja, kuvastavat kaikki tätä “mikään ei riitä”  –ajattelua. Emme tosiaankaan voi kuvailla aikakautta kohtuulliseksi ja viisaaksi. Monessa kohtaa emme löydä päättäjien, poliitikkojen ja virkamiesten kaavoituspäätöksistä ja heidän antamistaan luvista rakentaa ihmiskunnan infrastruktuuria näin, suhteellisuuden tajua. Moni haluaisi pysäyttää tämän tien heti ja siirtyä vastuullisempaan ajatteluun, jossa keskiössä on ihmisen hyvinvointi monialaisesti ja luonnon kanssa sopusoinnussa eläminen – eli viisaasti eläminen.

Tämä on mahdollista. Myötätunto on taito ja osaaminen, jota voi jokainen kehittää joka päivä ja se tapahtuu aivoissamme. Ihminen on ainoa eläin, joka pystyy myötätuntoon sen laajimmassa sisällössä. Siten voi ajatella, että ihminen ei ole saavuttanut ihmisyyttään ilman tätä osaamista.

Myötätunto tulisikin nostaa keskeiseksi johtajien, poliitikkojen ja virkamiesten taidoksi ja osaamiseksi, rekrytointikriteeriksi sekä koulutuksen keskiöön kaikkialla.

Margit Sjöroos

 

B.  MYÖTÄTUNTO JA LUONTO 

Maapallon ylikulutuspäivä oli tänä vuonna 22.8.2020 johtuen koronaepidemiaan reagoivien hallitusten ja kuluttajien toiminnasta. Suomen ylikulutuspäivä on jo aikaisemmin huhtikuussa, koska käytämme mm melko paljon muualla kuin Suomessa tuotettuja laitteita, tavaroita sekä ravintoa.  

Hyvää on se, että koronapandemian vuoksi maailman ylikulutuspäivä on tänä vuonna myöhästynyt yli kolme viikkoa. Se johtuu ympäristöjärjestö WWF:n mukaan siitä, että etenkin hiilidioksipäästöt ja puutuotteiden kulutus on ollut vähäisempää . Huonoa on edelleen se, että tarvitsisimme 1,6 maapalloa, jos jatkamme kulutusta tämän vuoden tasolla.  

Huonoa on myös se, että puheet ympäristöystävällisyydestä eivät näy päätöksissä ja vaikkapa kaavoituksessa Esimerkiksi pääkaupunkiseudulle ilmestyy joka vuosi uusia kulutuskeskuksia ja liikenne ohjataan niiden läpi ja näin trendi kaupunkisuunnittelussa on aivan päinvastainen eli ei-ympäristöystävällinen. 

Kuluttajien käyttäytyminen voi kuitenkin muuttua nopeastikin, jos yhteiskunnassa syntyy uusia normeja ja trendejä, joihin kasvaa sosiaalista painetta.  Tarvitsemme kaupunkisuunnittelua ja ilmapiiriä, jossa ympäristöystävällinen käyttäytyminen tehdään mahdollisimman helpoksi ja edulliseksi. Eettisistä arvoista on tulossa elämys.

Meidän tulisi vähentää ja samaan aikaan vähentää ylikulutusta. Tähän on helppo tie: myötätunto osaamisen kasvattaminen, koska se kytkeytyy itsetuntemukseemme, jolloin voimme myös hillitä halujamme ja suunnata toimintaamme tietoisesti ekologisemmaksi.

Margit Sjöroos

C.  MYÖTÄTUNTO ja ERIARVOISUUS 

 

Eriarvoistuminen taloudellisesti on yksi tekijä, toisia ovat sosiaalisesti ja henkisesti eriarvoistuminen. Välinpitämätön ympäristöpolitiikka sekä laiskat toimenpiteet ilmastonmuutoksen pienentämiseen lisäävät eriarvoisuutta.  

Tätä opasta kirjoittaessa viime keväänä tuli maapallolle ja sen kaikille kansakunnille yhteinen uusi tilanne. Pandemiaan johtaneita viruksia on ihmiskunnalla ollut useita aiemminkin, mutta nyt oli nykyaikainen media ja viestintäkäytössä, joten uudenlainen tieto ja suojautumistavat tulivat meille nopeasti luettavaksi.  

Ikävä puoli oli, että koska myötätunto ei ole perusosaamisena kovin korkealla edelleenkään vaikka ihmiskunnalla on tarpeeksi tietoa miten itsetuntemusta voisi kehittää. Päädyttiinkin tilanteeseen, jossa poliitikkojen, ja osan pääministerienkin puheista osa lietsoi eripuraa, paniikkia ja vastakkainasettelua. Tätä opasta viimeistellessä nousi koronavirukseen liittyvä viestintä ja päätökset keskiöön.  

Sitä seuratessa myötätunnon näkökulmasta hirvitti, kauhistutti ja pelotti, niin vähän näkyi myötätuntoa eli ymmärrystä, viisautta ja yhteistä tavoitetta päättäjien ja median puheissa. Huonoimmillaan keväällä 2020 lamautettiin koko Suomi, saatettiin yritykset konkurssinpartaalle, kytättiin ikäihmisiä, penättiin yhteiskuntavastuuta yrityksiltä, joilta juuri Suomen hallituksen toimesta oli lopetettu toimeentulo ja liiketoiminta-alueet, sekä väitettiin kouluun tulevia koululaisia eli lapsia viruslingoiksi, joka ei kuitenkaan toteutunut touko-kesäkuussa 2020.  

Korona-aikakausi on tällä hetkellä vain osoittanut kuinka vähän myötätuntotaitoa on päättäjissämme ja jopa mediassa. Tälläkin hetkellä median ja poliitikkojen puheissa on kadoksissa viisaus ja suhteellisuudentaju. Myötätunnon näkökulmasta on hälytysvalot päällä ja sokkireaktio päällä, mutta hyvää on se, että koko ajan kasvaa myös tiedostaminen, että näin ei voi jatkua ja että tarvitsemme ihan erityyppistä johtamista taitoa valtiotasolla, virkamiehissä, päättäjissä ja myös yrityksissä ja meissä kaikissa ihmisissä.  

Hyvää on myös se, että myötätunto-osaamisen kasvattaminen on ilmainen ja ei vaadi suuria investointeja, se on jokaisen meidän päässä, AIVOISSA. Ja voimme minä hetkenä vain kääntää tämän narsistiseksi kuvaillun aikakauden uuteen eli tiedostavaan ja myötätuntoiseen aikakauteen. 

Koronaviruspandemia ei Suomen hallituksen poikkeusoloineen vaikuttanut meihin kaikkiin samanlaisesti eikä tasavertaisesti. Heikoimmassa asemassa olevat lapset ja nuoret kärsivät eniten. 190 maassa, 6,2 miljardia lasta on kärsinyt tavalla tai toisella pandemiasta. Myös Suomessa osalla lapsilla on heikentynyt arki ja oppiminen vaikeutunut. Tämä oppaamme on ajankohtaistunut entisestään. 

Suomessa osalla lapsista etäkoulu sopi hyvin, mutta lähes puolet yläkoululaisista  ja kolmannes alakoululaisista arvioi oppineensa vähemmän kuin koulussa. Ne lapset, jotka olivat kokeneet huolta kodista myös kokivat samaa oppimisestaan. Noin 55 vanhemmista koki koronatilanteen synkkänä ja 45% vanhemmista koki positiivisena. Keskiarvoajattelu käy siis huonosti yhteiskuntaamme jälleen. Eriytyminen on nähtävissä.  

Margit Sjöroos

D.  MYÖTÄTUNTO JA YKSINÄISYYS

 

Suomessa koetaan eniten yksinäisyyttä Euroopassa. Yksinäisyydestä on muodostunut merkittävä kansansairaus. Ajoittaisesta yksinäisyydestä kärsii yli miljoona suomalaista ja kroonista yksinäisyyttä potee noin 500 000 suomalaista. Vertailun vuoksi merkittäviin kansantauteihin luokiteltua diabetesta sairastaa diagnosoidusti 350 000 ihmistä. Yksinäisyyden aiheuttama kansallinen terveyshaittavaikutus on tupakointiin ja ylipainoon rinnastettavissa.  Yksinäisiä on kaikissa ikäluokissa. 

Yksinäisyys on yksilötasolla musertava tragedia sekä samalla yhteiskunnallisesti valtava, lieveilmiöineen kustannuksia aiheuttava ongelma. Yksinäisellä on yli kymmenenkertainen riski sairastua ahdistukseen ja masennukseen tai altistua erilaisille mielenterveydellisille ongelmille. Ennenaikaisen kuoleman riski on yksinäisillä 22 prosenttia korkeampi. Lisäksi kroonisesti yksinäiset ovat korkeasti altistuneita sydän- ja verisuonisairauksille, yleisen vastustuskyvyn merkittävälle heikentymiselle sekä erilaisiin neurologisille häiriöille. THL:n kyselytutkimusten mukaan yksinäiset käyttävät sosiaali- ja terveyspalveluita huomattavasti ikäverrokkiryhmäänsä enemmän. Terveysvaikutuksen lisäksi yksinäisyyden mukanaan tuomina lieveilmiöinä esiintyy mm. työttömyyttä, päihdeongelmia ja velkaantuneisuutta.  

 

Yksinäisyyden ehkäisyssä keskeistä on kohtaamistaitojen lisääminen. Kun ihmiset kohtaavat, tulisi niissä olla taso, jossa koetaan tulla kohdatuksi. Tässä taas ytimenä on myötätunto puolin ja toisin. Taito olla läsnä, kuunnella, välittää ja ymmärtää. Myötätunnossa keskeinen on myös ymmärryksen kasvattaminen tunnetaidoissa sekä sivistyksessä ja historian tuntemuksessa. 

Kohtaaminen jää merkityksettömäksi ja saattaa tuottaa jopa syvempää yksinäisyyden kokemusta ilman myötätuntotaitoa. Ajassamme on tunnistettu eri-ikäisissä yksinäisyyden sekä mm ahdistuneisuuden kokemuksia. Aktiivisuus ja osallisuus ovat merkittäviä ihmisen hyvinvoinnin kannalta, siten toimimalla yhdessä myötätuntoisesti voimme tuottaa toisillemme osallisuuden ja merkityksellisyyden kokemuksia.

Margit Sjöroos  

E.  MYÖTÄTUNTO JA VÄKIVALLAN SEKÄ KIUSAAMISEN EHKÄISY 

Myötätuntotaito ei ole pysyvä ja se vaihtelee päivittäin. Siten kukaan meistä ei ole koskaan mestari vaan pysymme kisälleinä läpi elämämme. Vaikka olisi kuinka perehtynyt myötätuntoon ja harjoittaisikin taitoa, tekee silti virheitä. En ole tavannut myötätuntotutkijaa ja – asiantuntijaa, joka olisi erikoisemmin myötätuntotaitoinen. Tämä on tärkeä tunnistaa. Kun teemme tässä humanismin ytimessä, myötätunnossa, virheitä, se aiheuttaa usein häpeää ja kieltämistä, defenssiä. Parhaimmillaan virheiden tunnistaminen on tervettä syyllisyyttä, jonka vuoksi ei tarvitse ketään liiskata tai itseään suomia vaan ottaa askel takaisin myötätuntopolulle: tein väärin, mutta voin nyt tehdä toisin ja oppia tästä.  

Myötätunto usein sotketaan myös jatkuvaan joustamiseen, kohteeksi jäämiseen. Tällöin kuitenkaan kyse ei ole myötätunnosta vaan alistussuhteesta, joka on henkisesti väkivaltainen. Myötätunto perustuu AINA tasavertaiseen kohtaamiseen. 

Siten myötätuntotaitoinen ei jää haukuttavaksi, solvattavaksi eikä hyväksikäyttöön. Hän sanoo: “Ei kiitos”. 

Myötätunto on tavoittelemisen arvoista. Avain omaan hyvinvointiimme, tasapainoon, resilienssiin sekä suhteeseemme muiden kanssa, on myötätunnossa. 

Toisinaan julkisuudessa ihmiset antavat haastatteluja, joissa pohtivat omaa käytöstään ja kuvailevat heille tehtyjä asioita. Harvemmin he osaavat reflektoida miten ovat ehkä itse käyttäytyneet toisille.  Tämä onkin vaikeaa, tunnistanko milloin itse olen ollut kateellinen?   

Myötätuntotaito on keskeinen narsististen piirteiden ja väkivallan ehkäisyssä. Kaikki väkivalta on narsistista (Gustav Schulman 2009). Tutkimustulokset osoittavat, että nuoret, jotka joutuvat vanhemman väkivaltaisuuden kohteeksi, kokevat oman yleisen terveydentilansa heikommaksi ja toisaalta kotoa saamansa valvonnan ja ohjauksen 2-3 kertaa huonommaksi verrattuna nuoriin, joilla väkivaltakokemuksia ei ole. Nämä nuoret ovat myös alttiimpia tupakointi-, alkoholi- ja huumekokeiluille sekä päihteiden jatkuvalle käytölle. Lisäksi heillä on 2-3 kertaa yleisempää, että he ajautuvat rikollisiin tekoihin kuin ikätoverinsa ilman kotiympäristön liittyviä väkivaltakokemuksia. (Psykologia-lehti 2002).  

Väkivalta luo lyhyttä ja pitkäaikaista negatiivista stressiä, joka taas edesauttaa käyttäytymis-, mielenterveyshäiriöiden sekä myös useimpien sairauksien puhkeamiselle. Väkivalta muuntaa aivoja mm insestin uhreilla hippokampusta.  

Ensi- ja turvakotien liiton toteuttamassa verkkokyselyssä. Valtakunnalliseen kyselyyn vastasi viime kesän 2020 aikana 290 nuorta, joista 75% oli kokenut parisuhteessaan väkivaltaa. THL puolestaan julkisti tutkimuksen maaliskuussa 2019, että yli 15-vuotiaista naisista lähes joka kolmas on joutunut parisuhdeväkivallan uhriksi Suomessa. Lääketieteellinen Archives of Pediatrics & Adolescent Medicine julkaisi 2011 tutkimuksen, jossa selvisi, että parisuhdeväkivaltaan syyllistyneet olivat useat olleet jo koulussa koulukiusaajia. Solidaarisuus-järjestön tutkimuksen 2019 mukaan joka kolmas nuori mies Suomessa ajattelee, että naisen kohtaama väkivalta voi joskus olla hänen oma syy. Vuonna 2014 Suomessa nuorten naisten tekemä väkivalta parisuhteessa oli kasvanut.  

Kiusaamisessa ja väkivallassa on myös yhteneviä kohtia. Siten on hyvä tunnistaa mikä kaikki on väkivaltaa ja kiusaamista.  

 

Henkistä väkivaltaa on kiroilu, huutaminen, nimittely, solvaaminen, henkisen väkivallan lisäksi on seksuaalista, fyysistä ja taloudellista väkivaltaa. Moni aikuinen syyllistyy näihin, joten ei ihme, että lapsemme ovat osin samassa kulttuurissa. Siten väkivallan ja kiusaamisen ehkäisyssä keskeistä on kasvatus, mutta myös parempi puuttuminen myös aikuisten huonoon käytökseen. Esimerkiksi raivoaminen, nimittely ym on lisääntynyt, mikä kertoo tapakulttuurin heikentymisestä. Siten näihin tulisi puuttua paljon napakammin. Myös kiroilu on lisääntynyt, sitä kuulemme mediassa, ammattitoimittajissa sekä julkisuuden henkilöiden ns. puhetapana. Kiroilu on kuitenkin henkisen väkivallan yksi muoto. Nimittely ja vihjaileminen toisen sairauksilla tms. tulisi puuttua ja ehkä painottaa enemmän lakia eikä lepsuilla kulttuurissa sallivammaksi, kuten on käynyt. Kunnianloukkaukseen syyllistyy, jos esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen niin, että teko aiheuttaa loukatulle vahinkoa, kärsimystä tai häneen kohdistuvaa halveksuntaa. 

Suomessa on edelleen liian moni ihminen väkivallan kohteena tai kärsivät mielenterveysongelmista. Yllättäen myötätunto, joka ehkäisee väkivaltaa ja itsemyötätunto, joka keventää sisäistä kuormaa ovat tärkeitä ympäristönsuojelun kannalta.  

Kaikki käsittävät, emme voi olettaa traumaattisissa kokemuksissa tai mielenterveysongelmista kärsivien kykenevän miettimään miten kierrättävät, säästävät luontoa tai pienentävät hiilijalanjälkeään, kun heidän voimavaransa menee kirjaimellisesti päivästä päivään selviytymiseen. Yhteiskunnan kulttuurin kehittämiseen myötätuntoiseen on keskeistä myös ekologisissa teoissa. 

Myötätunto on toimintaa ja sen taustalla on empaattinen asenne, jolla katsomme toisia ihmisiä, itseämme sekä luontoa ja eläimiä. Tähän kasvetaan ja opitaan vähitellen alkaen varhaisista vuorovaikutusvuosista, tunteiden tunnistamisesta, nimeämisestä, käsitteellisestä ajattelusta sekä valinnasta: valitsen katsoa maailmaa inhimillisesti ja armollisesti, lempeästi. Myötätuntoiset ihmiset kykenevät myös tekemään epäitsekkäitä valintoja, ohittaen halunsa ja tarpeensa, tulevien sukupolvien ja ympäristön hyväksi päättäjinä ja kansalaisina.  Kaikki ymmärtävät, että myötätuntotaito liittyy keskeisesti kaikkeen päätöksentekoon ja yhteiskunnan järkevään kehittämiseen. Myötätuntotaito on tärkein tekjä ilmastonmuutoksen hoitamisessa ja ympäristönsuojelukysymyksissä. 

Margit Sjöroos

F.  TIE MYÖTÄTUNTOON 

Tiellä oppia myötätuntoiseksi on monta askelta, pitkä tie, jota tulee vielä harjoittaa päivittäin. Empatia ja myötätunto ovat toisiinsa liittyviä, mutta hyvä huomata, että pelkkä empatiakyky EI tee ihmisestä myötätuntoiseksi. Empaattinen ihminen voi olla sadistinen. Myötätuntoinen ei taas ole koskaan väkivaltainen. Ihminen, joka päätyy tekemään huonosti tai oli pahansuopa toiselle ja pitää itseään hyvänä ihmisenä tai jopa myötätuntoisena, voi aina kysyä itseltään, mikä oli puhdas motiivini toimia näin? Olinko oikeasti vähentämässä toisen huolta ja taakkaa ilman, että tuputin omaa näkemystäni? Olinko oikeasti tekemässä toiselle hyvää, niin, että kunnioitin hänen vastaustaan? Halusinkinko vilpittömästi tuottaa hyvää tälle, josta esimerkiksi puhuin kolmannelle taholle vihjaillen? Vai olinko sittenkin kateellinen, halusinko itselleni ja aiheuttaa toiselle jotain muuta kuin vilpittömästi hyvää?

Entä puolestaan minä, jota syyllistetään kaikesta, onko se aiheellista ja olemmeko olleet tasavertaisena kohtaamisessa? Myötätunnossa ja kehittyneessä kohtaamisessa toinen ei ylempänä toista. Siten voi joka kohtaamisessa kysyä olimmeko kummatkin keskeneräisenä virheinemme? Kuten jokainen aikuinen ihminen tietää, ihmisenä olemme aina keskeneräisiä, niin aina olemme. Meillä jokaisella on vastuu ilmapiiristä ja tunnelmasta.

Myötätunto on moraalin ns korkein aste. Moraalin esiaste taas ovat hyvät tavat, josta askel askeleelta voimme kehittyä sosiaalisissa taidoissa tavoitteena moraalin ylin eli myötätunto.

Hyvät tavat eivät ole vähään aikaan muodissa, siten meillä on vaarallinen ja heikko pohja yhteiskunnassa liittyen myös moraaliin saati myötätuntoon. Hyvät tavat huomioivat toisia, tavallaan mekaanisesti, mutta se on perusta, josta voi kohdata toisia ja antaa tilaa isommalle kehitykselle sosiaalisissa taidoissa.

Sosiaalipsykologian silmin moraaliseen ajatteluun kasvetaan. Pieni taapero oppii hyvät tavat lähikasvattajiltaan, hänelle sanoitetaan ja häntä ymmärretään, häneen reagoidaan ja hänelle ollaan läsnä. Tällöin lapsi oppii sekä hyvien tapojen, mutta myös myötätunnon perusteet.

 

 

Moraali-ajattelun 5 vaihetta: 

1. vaihe: tottelee tottelemisen vuoksi, auktoriteetit (lapsi)

2. vaihe: Omien etujen ja tarpeiden tyydyttäminen muiden edut huomioiden (lapsuus- reiluus)3. vaihe: Tarve olla hyvä ihminen, huolenpito toisista, pitää yllä auktoriteetteja, jotka ovat hyvä käyttäytymisen mukaisia (teini-ikä – hyvien ihmissuhteiden moraali)

4. vaihe: Täyttää velvollisuudet ja osallistuu yhteiskunnan kehittämiseen (hyvä omatunto)

5. vaihe: noudattaa sääntöjä kaikkien hyvinvoinnin turvaamiseksi, tunne vapaasti tehtyjen sopimusten sitovuudesta perheessä, ystävyyssuhteissa ja töissä

Kehittyneissä eli hyvissä sosiaalisissa taidoissa, ihminen osaa tunnistaa itsensä, omat motiivinsa ja toisen sekä hänen motiivit ja pyrkiä samalla reiluuteen, myötätuntoon.

Moraalin kehittymisen ensimmäinen askel on kyky noudattaa sääntöjä. Jos lasta ei ole kasvatettu uskomaan positiivisesti auktoriteetteihin, lähinnä lähikasvattajiensa, lue usein biologisten vanhempiensa, taholta, päätyvät he aikuisena ja nuorena juuri näin toimimaan yhteiskunnan sääntöjä ja lakeja, myös poliisia kohtaan laittomasti. Monta kertaa todistamme biologisessa aikuisiässä olevia ihmisiä, joilla ei ole edes tätä ensimmäistä kohtaa kehittynyt.

Margit Sjöroos

G.  LAPSET JA KULUTTAMINEN

Hyödykemarkkinoilla lapset ovat kuluttajia – aktiivisina valintoja tekevänä kohderyhmänä. Lapset ovat päätöksentekijöitä, markkinoinnin kohderyhmää, joka vaikuttaa myös perheen kulutuspäätöksiin. Brändien pääämääränä on luoda tunneside kuluttajiin mahdollisimman varhain. Automainoskin kiinnittää lapsen huomiota, kun mainoksessa esiintyy samanikäisiä lapsia. Tuotemerkki jää mieleen ja perheen onnellisuus toteutuu tuotemerkkien avulla.  

Lapset ovat haavoittuvia kuluttajia – eivät pieniä aikuisia. Siksi säännösten mukaan lasten kehitystaso on otettava huomioon siten, että lapsille ei voi esittää suoria ostokehotuksia. Mainostaja ei saa myöskään tehdä lapset tavoittavaa yhteiskunnassamme vallitsevien yhteisten arvojen vastaista mainontaa.  Myös tietosuoja-asetus sääntelee erikseen lasten henkilötietojen käyttöä. 

Mainoksissa ei saa käyttää väkivaltaa, nöyryyttää lapsia tai asettaa lapsia alttiiksi kehitystasoon nähden sopimattomalle mainonnalle kuten seksuaaliselle kuvastolle.  

Mutta tarkoittaako tämä sitä, että markkinoinnissa olisi lähtökohtana myötätunto ja sen asettaminen malliksi? Laissa on kieltoja mutta ei positiivista toimintavelvoitetta.  

Myötätunto markkinoinnissa ja kaupallisessa toiminnassa voisi merkitä sitä, että lapsia kunnioitetaan lapsina, lapset eivät ole vain mainonnan kohde vaan lasten kasvua ihmiseksi ja aikuisuuteen tuetaan –toimijoiden tavoitteena olisi itsenäisiä harkittuja valintoja tekevä aikuinen. Kehityksen kannalta ei ole yhdentekevää, syntyykö mainonnan perusteella kuva ihmisarvosta kulutuksen kautta vai voiko lapsi olla arvokas myös itsenään taloudellisista resursseista riippumatta.  

Kaupalliset toimijat ovat usein aktiivisia hankkeissa, jotka eivät niinkään kohdistu kuluttamiseen van esimerkiksi koulukiusaamisen ehkäisyyn ja  liikunnan tukemiseen. Tällainen myötätuntoa osoittava toiminta on kannatettavaa ja tarpeellista – kun yhteistyö koulun ja vanhempien kanssa on pelisääntöjen mukaista. 

Pohdittavaa löytyy enemmänkin siinä, miten myötätunto ilmenee mainostajien toiminnan ydinalueella.  

Lapsiin kohdistuva digitaalinen mainonta kasvaa voimakkaasti vuodesta toiseen. Sosiaalisen median sovellukset tuovat mainontaa  lapsille  esimerkiksi  vaikuttajien ja meemien kautta. Peleissä voi yllättäen tulla mainoksia  (nk. advergames). 

Vaikka mainonnan erottaminen muusta sisällöstä on perusta viestien merkityksen arvioinnille, ei mainostarkoitusta aina kerrota suoraan ja ymmärrettävästi. Kun myynnin edistämistarkoitus piilotetaan, ei kunnioiteta katsojan tai osallistujan arviointikykyä eikä lähdetä lasten näkökulmasta. Tutkimusten mukaan lasten kyky tunnistaa mainos mainokseksi, jolla halutaan edistää myyntiä, kehittyy vähitellen. Sitä kykyä ei ole vielä 5- tai 8-vuotiaalla. Teknologia ei nopeuta lapsen kognitiivisten taitojen kehitystä. Lapset luottavat aikuisiin eivätkä ymmärrä mainonnan suostuttelevaa luonnetta.  

Myötätunto kaupallisessa maailmassa on pelisääntöjen noudattamista ja opastamista digitaalisten  aineistojen arviointiin.  Myötätunto ei ole lapsen hyödyntämistä  vain markkinoinnin kohteena. Myötätunto on vanhempien päätösvallan kunnioittamista ja tukemista. Vanhempien on  saatava mahdollisuus päätöksentekoon – mainonta ei ole ohituskaista.  

Hiljalleen alkaa näkyä merkkejä siitä, että lasten kasvuympäristön turvallisuutta  halutaan tukea  digitaalisessa maailmassa. Se voi tarkoittaa käytännössä sitä, että lapsille tarkoitetut aineistot suunnitellaan lasten kehitystasosta lähtien niin, että sisältö ja toiminnot vastaavat kulloistakin ikävaihetta. Markkinoinnissa puhutaan paljon asiakaslähtöisyydestä. Jos lapsille suunnattua markkinointia tehdään lapsilähtöisesti, se ei tarkoita lasten erityisyyden hyödyntämistä hyväksi käyttämällä. Aito lapsilähtöisyys on myötätuntoa kasvavaa lasta, lapsen ihmisyyttä ja tervettä kehitystä – myös markkinoinnissa.  

Anja Peltonen

H.  KEITÄ ME OLEMME?

Ihminen on nisäkäs. Ihmisellä on kaikki nisäkkään perusominaisuudet, kuten kasvattaa lapsia, huolehtia perheestä, stressireaktiot, perustunteet, vireystila ym. Ihmisellä on muihin nisäkkäisiin myös poikkeuksellisia ominaisuuksia, joista yksi on myötätuntokyky sen laajimmassa määritelmässä.

Perityt geenit, temperamentti ja miten sensitiivisisiä olemme saamme perintönä vanhemmiltamme, mutta miten kehitymme ja kehitämme vaikuttaa meihin.  Kasvatus, ympäristö sekä miten itse kehitämme itseämme, on olennainen osa sitä miksi tulemme ja olemme. Ihminen voi kehittää itseään jatkuvasti. Ihminen voi lisätä itsetuntemusta ja itsetuntoa.

Hyvä itsetunto on yhteydessä empatian kehittymiseen. Terveeseen itsetuntoon liittyy kyky asettua toisen osaan ja kyky tarkastella asioita toisen näkökulmasta ja elämäntilanteesta etenkin, kun on ärsyyntynyt tai stressissä. Itsetunto liittyy keskeisesti myötätuntoon. Hyvä itsetuntoinen myös osaa sitoutua, kiinnittää huomiota sisäiseen puheeseen, oppia sinnikkyyttä ja resilienssiä sekä toimia reilusti.

Margit Sjöroos

5 sosiaalista taitoa, jotka liittyvät myötätuntoon

 

5 sosiaalista taitoa, jotka liittyvät myötätuntoon. Myötätunnon merkitys luokkayhteisössä. Luokanopettajan näkökulma. Näen myötätuntoon liittyvinä sosiaalisina taitoina empatiakyvyn, kyvyn kannustamiseen, kyvyn huomata muut sekä toisten tunnetilat, innostumisen ja innostuksen jakamisen. Myötätunto on mielestäni ehdottomasti siis myös tekoja. “Hei, sä teit ton kuvistyön hienosti!” Oppilas toiselle, kun huomasi, että kaveri tarvitsi kannustusta kuvataidetunnilla. “Hei, anna mä autan sut ylös, sattuko sua?” Oppilas välitunnilla, kun jalkapalloa pelatessa luokkakaveri on kaatunut. Luokkayhteisössä myötätunto johtaa hyväksyntään, kannustamiseen, turvalliseen oloon ja hyvään luokkahenkeen. Näiden kautta se johtaa kykyyn oppia ja sitä kautta oppimistulosten paranemiseen. Myös kouluviihtyvyys lisääntyy.

Pauliina Kemppainen, luokanopettaja

I.  PERUSTUNTEET

Nisäkkäänä omaamme kaikki perustunteet. Perustunteet ovat ilo, pelko, viha, hämmästys, (inho)  ja suru. Tunteet tuntuvat kehossa.  Tunteet ovat osa neurobiologiaa. Tunteiden säätelystä vastaa mm. limbinen järjestelmä, joka koostuu isojen aivojen vanhimmista osista, talamuksesta, hypotalamuksesta, hippokampuksesta ja amygdalasta. Limbinen järjestelmä säätelee tunneaktivaatiota, saa aikaan mielihyvän ja mielipahan vaikutuksia ja säätelee tilanteen mukaista käyttäytymistä.

Hypotalamus toimii välittäjänä kognitiivisten toimintojen (hahmotuksen, tarkkaavaisuuden, ongelmanratkaisun, muistin, ajattelun) ja autonomisen (ei-tahdonalaisen) hermoston välillä. Amygdalassa (mantelitumake) tulkitaan aistien kautta tulevia vaikutteita tunteiden näkökulmasta. Amygdala analysoi tunteita ja säilyttää tunnemuistoja. Sinne varastoituvat myös eri tilanteiden käyttäytymismallit. Amygdala vastaa mm. pelkoreagoinnista ja negatiivisen stressin reaktiosta “taistele–pakene”.

Ihminen kokee myös elimistön muutokset tunteina. Tunnekokemukset ovat seurausta autonomisen hermoston ja hormonien toiminnasta. Kun ihminen on kiihtynyt, se tuntuu joka paikassa. Pulssi kiihtyy, hengitys nopeutuu, hikoilu lisääntyy, kädet vapisevat. Pelko ja muut vahvat tunteet aktivoivat sisäelinten toimintaa kuten sydämen, vatsan ja hengityksen ja jännittävät lihakset. Tällöin vaikuttaa autonominen hermosto, sympaattinen järjestelmä. Tunteilla ja aivokemialla on yhteys.

 

 Aivojen kemiaa muuttamalla voidaan vaikuttaa tunteisiin. Esimerkiksi oksitosiinihormonilla tiedetään olevan merkittävä vaikutus mm. rakastamiseen ja siihen liittyvään käyttäytymiseen. Onnellisuushormoneiksi usein mielletään endorfiini (urheilu), serotoniini (auringonvalo, hyvät ihmissuhteet-onnellisuus), oksitosiini (auringonlämpö, turvallinen halaaminen, kiitollisuus jne) ja dopamiini (esim positiivinen uteliaisuus, onnistuminen, kauneus). Onnellisuushormoneilla on monia vaikutuksia, mm serotoniini hormoni liittyy hyvään uneen. Negatiivisen stressin tuottama kortisolihormonin lisääntyminen vähentää taas serotoniinin vaikutusta. Jos serotoniinia on liian vähän käytettävissä, mieliala laskee ja tulee helpommin pelko, vihan ja surun tunteita.

Tunteita voi paikantaa myös tuntemuksina, viha näkyy niskassa ja esim hampaiden puremisena. Suru painaa sydämessä, pelko voi tehdä vatsaoireita, ilo kihelmöintinä päässä jne. Kaikki nämäkin pitkäkestoisena voivat kuormittaa elimistöä. Ihmiselle kuuluu suvantovaiheet, joissa ei niinkään tapahdu mitään.

Apulaisprofessori Lauri Nummenmaa julkaisi 2018 kesällä tutkimuksen, jossa tutkittiin ja verrattiin subjektiivisia tunteita kehon tuntemuksiin. Tässä tutkimuksessa koehenkilöt yli 1000 suomalaista, merkitsivät missä kohdassa kehoa mikäkin 100:sta tuntemuksesta tuntui, miltä se tuntui ja kuinka voimakkaana. Kehon ja mielen yhteys oli ilmeinen ja ne ryhmittyivät viiteen eri ryhmään, positiiviset, negatiiviset tunteet, kognitiiviset eli ajattelutoiminnot, homeostaattiset eli keholliset toiminnot ja sairaudentuntemukset.

Margit Sjöroos

 

    Tietonurkka tunteista:

    • Tunne eli emootio
    • Emootio eli tunne on lyhytkestoinen, tietyssä tilanteessa heräävä mekanismi.  Mieliala on pitkäkestoinen,
      positiivisesti tai negatiivisesti sävyttynyt tunteenomainen kokemus, esim. masentuneisuus.
    • Tunteissa on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen ulottuvuus.
    • Tunteet auttavat toimimaan eri tilanteissa. Ne luovat valmiuden käyttäytyä tarkoituksenmukaisesti.
    • Tunteet voivat valehdella.

    J.  JOHDANNAISTUNTEET

    Perustunteiden sanottaminen on tärkeää itsensä tunnistamisessa. Perustunteet voivat kasaantua johdannaistunteiden alle, jolloin, jos sitä ei ymmärrä, voi olla hankalampi selvittää mistä tuntemuksissa kyse. On usein helpompi selvittää mikä pelottaa (perustunne) kuin mikä ahdistaa (johdannaistunne). Tässä joitakin yleisimpiä johdannaistunteita:

    KATEUS

    Kateudessa on kyse sosiaalisesta vertailusta, Kateellinen kokee, että toisella on jotain, mitä itseltä puuttuu tai mitä on itseltään kieltänyt. Kateutta on sekä hyödyllistä ja haitallista. Hyödyllinen kateus inspiroi. Haitallinen kateus taas pyrkii saamaan toiselta tämän kuvitteellisen tai ajatellun “hyvän” pois, ja käyttäytyy tuhoavasti kohdetta kohtaan ja pyrkii sulkemaan tämän esim juoruamalla pahantahtoisesti kateuden kohteestaan, yrittämällä häpäistä sosiaalisesti, ja saamaan hänet siten joukosta pois. Kateellinen kokee vihaa, pelkoa ja surua perustunteina, tunteita, joita ei ole käsitellyt.  Nämä eivät luonnollisestikaan tul kateuden kohteen kantaan vaan kateellisen tulisi kantaa ja ottaa näistä tunteistaan vastuu itse.

    HÄPEÄ

    Häpeää vai syyllisyyttä? Häpeässä ihminen häpeää itseään, syyllisyydessä kokee syyllisyyttä teoistaan. Häpeän kääntöpuoli on häpeämättömyys. Narsistisissa piirteissä on aineksia häpeästä. Vahvasti narsistinen henkilö välttää häpeän käsittelyä, hän voi jopa yrittää häpäistä toisiaan ja tulla häpeämättömäksi. Häpeä on tarpeellinen sosiaalisesti, se toimii kompassina “ ei tuonne suuntaan enää”.  Häpäisty taas voi päätyä kantamaan häpäisijöidensä häpeää vaikka se ei tietenkään hänelle kuulu. Häpeä on tärkeä käväisevänä ja ohjaavana, mutta pysyvänä tunteena se ei ole toimiva.

    AHDISTUS

    Ahdistuksesta on tullut uusi kansantauti. Erityisesti nuoria ahdistaa, mediassa puhutaan ilmastoahdistuksesta. Mitkä perustunteet ovat ahdistuksen takana, onko ahdistuksessa pelkoa? Ahdistus voi olla lyhytaikaista, jolloin se on tavallinen reaktio tilanteisiin ja kokemuksiin, jotka jollakin tapaa uhkaavat meitä.  Ahdistus vie voimavaroja. Se tuntuu kehossa ja ilmenee negatiivisina tunteina ja ajatuksina.

    TEMPERAMENTTI

    Saamme geeniperimänä myös temperamenttipiirteitä, jotka näkyvät jo vauvassa sekä selkeästi taaperossa. Kukaan meistä ei jää ns temperamenttiinsa vaan jokainen voi kehittyä ja kehittää itsessään piirteitään. Siten aikuinen, jonka itsetuntemus on pitkällä, pystyy liikkumaan temperamenttiakseleilla hyvinkin laajasti. Voimme muuttaa käytöstämme tilanteeseen sopivaksi.  Mikäli lasta taas liian nopeasti ohjataan pois peruspiirteistään, voi lapsi ajautua kauas ydinolemisestaan, esittää muuta kuin kokee tai vaikka ahdistua vahvasti.

    Temperamenttipiirteitä:

    • Sensitiivisyys (korkea-matala)
    • Aktiivisuus (korkea-matala)
    • Sopeutuvuus (korkea-matala)
    • Sinnikkyys (korkea-matala)
    • Häirittävyys (korkea-matala)
    • Rytmisyys tai ennustettavuus (korkea-matala)
    • Lähestyminen ja vetäytyminen (korkea-matala)
    • Intensiivisyys (korkea-matala)
    • (Mieliala : positiivinen korkea-matala)

    Margit Sjöroos

    HUOM! Sosiaaliset taidot eivät liity temperamenttiin
    (Liisa Keltinkangas-Järvinen)

    K.  AGGRESSIIVINEN KÄYTTÄYTYMINEN, VIHA JA MYÖTÄTUNTO

    Mitä aggressiivinen käytös on? Se on yritys ilmaista vihan tunnetta ja sen takana olevaa pelkoa. Mitä viha on? Se on samaan aikaan voimaa ja yksi perustunteistamme, jonka tehtävänä on suojella ja puolustaa eli huolehtia turvasta, jotta voimme kokea helpotusta, kiitollisuutta, iloa ja vapautta eli rakkautta. Miten pelko liittyy aggressiiviseen käytökseen ja vihaan? Siten, että pelko on myös yksi perustunteistamme ja sen tehtävänä on hälyttää vaarasta silloin, kun koemme, että yhteytemme rakkauden kokemiseen on vaarassa. Ja kun pelko hälyttää vaarasta, viha aktivoituu suojelemaan ja puolustamaan.

    ”Hyökkäys on ainoa ja paras puolustus”, uskoo aggressiivisesti käyttäytyvä lapsi. Hän on niin peloissaan, että hän uskoo pelastuvansa pelostaan vain omin voimin ja pakkokeinoin väkivaltaan tai ilkivaltaan turvautumalla. Miksi jotkut lapset käyttäytyvät aggressiivisesti ja jotkut eivät tee niin? Siksi, että niin lapset oppivat selviytymään hylätyksi eli rakkauden hylkäämäksi joutumisen pelostaan parhaaksi kokemallaan keinolla. Jotkut lapset oppivat piilottamaan tunteensa ja tarpeensa näkymättömiin huomatessaan, että he saavat aikuisten huomiota paremmin helppoina lapsina. Jotkut lapset oppivat ilmaisemaan tunteitaan ja tarpeitaan rajusti tilaa ottamalla huomatessaan, että he saavat aikuisten huomiota paremmin hankalina lapsina. Useimmat lapset oppivat erilaisia selviytymiskeinoja näiden kahden ääripään väliltä riippuen siitä, mikä selviytymiskeino toimii parhaiten missäkin tilanteessa.

    Miksi vanhempien huomio on lapselle tärkeää? Siksi, että vain ulkopuolelta tulevan huomion kautta lapsi kokee olevansa olemassa. Siksi vanhempienkin huomio on ensiarvoisen tärkeää, onpa tuo lapselle annettu huomio sitten myönteistä tai kielteistä.

    Myötätuntoinen vanhemmuus on rakkaudellista vanhemmuutta, jonka perustana on ymmärrys siitä, että jokainen lapsi tarvitsee kokemuksen rakkaudesta ja turvasta. Rakkauden ja turvan eli rakkaudellisen turvan tarjoaminen lapselle on myötätuntoisen vanhemmuuden ydin.

    Aggressiivisesti käyttäytyvä lapsi tarvitsee siis lempeän, mutta vahvan vanhemmuuden turvakseen. Tämä tarkoittaa vanhemmuuden turvaa, joka huolehtii siitä, ettei lapsi pääse satuttamaan itseään eikä muita. Jotta tämä on mahdollista, on vanhemman koettava olevansa turvassa sekä omien tunteittensa kanssa että lapsen käytösoireilun suhteen. Myötätuntoinen vanhemmuus edellyttää toteutuakseen riittäviä sisäisiä ja ulkoisia voimavaroja.

     

    Sisäisten voimavarojen riittävyys rakentuu sille kokemukselle, että on vanhempana turvassa omien tunteiden ja tarpeiden kanssa esimerkiksi niin, ettei menetä malttiaan lapsen kanssa, vaan pystyy olemaan turvallisena aikuisena lapselle. Ulkoisten voimavarojen riittävyys rakentuu puolestaan sille kokemukselle, että vanhemmalla on käytettävissään toimivat keinot turvallisuudesta huolehtimiseksi lapsen käyttäytyessä aggressiivisesti. Kun ulkoiset voimavarat ovat riittävät, on vanhemmalla myös tilaa kuulla lasta ja tehdä tarpeellisia muutoksia, jotta lapsi voisi tulla kuulluksi tunteineen ja tarpeineen ilman, että hänen tarvitsee turvautua aggressiiviseen käytökseen.

    Kun lapsi huomaa kokemuksensa kautta, ettei hän pysty kaappaamaan valtaa aggressiivisella käytöksellään, ei hänellä ole syytä jatkaa tuota vahingollista selviytymiskeinoaan. Kun lapsi huomaa kokemuksensa kautta, ettei hänelle eikä kenellekään muullekaan tapahdu mitään pahaa, vaikka hän luopuu aggressiivisesta käytöksestään, vähenee hänen pelkonsa hylätyksi tulemisesta. Ja kun lapsi huomaa kokemuksensa kautta, että hän tulee kuulluksi, nähdyksi ja kunnioitetuksi tarvitsematta turvautua aggressiiviseen käytökseensä, voi hän luopua tästä selviytymiskeinostaan, koska hän on oppinut kokemuksensa kautta, että siitä on tullut sekä tarpeeton että toimimaton.

    Samalla lapsi oppii tämän kokemuksensa kautta kunnioittamaan pelon tunnettaan. Pelon kunnioittaminen auttaa ymmärtämään pelon tunnetta elintärkeänä palvelijana, jota kuuntelemalla oppii tunnistamaan sen, mikä on turvallista ja mikä ei. Mitä kunnioittavampi suhde lapsella vahvistuu omaan pelon tunteeseensa, sitä rakentavammin hän oppii suojelemaan ja puolustamaan itseään eli ilmaisemaan vihan tunnettaan.   

    Koska vihan tunne herättää usein pelkoja jo pelkkänä sanana johtuen niistä ikävistä ja jopa pelottavista kokemuksista, mitä me olemme tästä voimakkaasta tunteesta saaneet, avaan vielä lopuksi sitä, mitä rakentavasta eli myötätuntoisesta eli rakkaudellisesta vihan ilmaisemisesta seuraa. Siitä seuraa turvallisuuden tunnetta, levollisuutta, rauhaa, helpotusta, kiitollisuutta ja iloa eli kaikkea hyvää.

    Jari Koponen

    työnohjaaja, yhteisöpedagogi
    vihakouluttaja ja -valmentaja

    L. SINNIKKYYS

    Sinnikyys, sisäinen motivaatio ja myötätunto harrastuksessa ja toiminnassa. Miten opettaa sinnikyyttä ja yrittämistä myötätunnolla?

    Elämme nyt aikakautta, jota vahvasti leimaa ”pikaruokakulttuuri”. Kaiken tulisi tapahtua swaippaamalla, tai  skrollaamalla, kaikki heti mulle nyt. Kuluneella viikolla on ollut paikallisessa aamulehdessä kaksi artikkelia nuorten 30-vuotiaiden ja jopa nuorempien aikuisten kertomuksia burnout ja boreout kokemuksista.

    Olen joutunut pohtimaan tätä ilmiötä oman lähes 60 vuoden eletyn ikävuoden ja noin 30 vuoden valmentaja kokemuspohjaa vasten. Olen nähnyt läheltä, kuinka oma mummoni hoiti kuuden lapsen ja reilun 10 lehmän taloutta 60- ja 70-luvulla Pohjoiskarjalassa. Mummoni teki seitsemän päivää viikossa noin 12 tunnin työpäiviä jotakuinkin neljä vuosikymmentä. En koskaan nähnyt mummoani pahantuulisena tai, että hän olisi valittanut työn paljoutta, saati että olisi burnoutissa tai boreautissa. Mitä meille on tapahtunut muutamassa vuosikymmenessä? Olivatko meidän iso vanhempamme jotenkin vaan sitkeämpiä, sitoutuneempia tai motivoituneempia?

    Kuuntelin jokin viikko sitten Yle puheelta samasta aiheesta Holle Holopaisesta haastattelua, jossa hän kertoi omasta lapsuudestaan ja kuinka 50-60 -luvuilla nähtiin vaivaa erilaisten asioiden saavuttamiseksi. Hän kertoi, kuinka hänen vanhempansa olivat pitkään säästäneet niukasta toimeentulosta käsin rahaa imurin ostoon. Merkityksellistä tässä on se, kuinka koko perhe iloitsi, kun se päivä koitti, että imuri voitiin hankkia. Mitä tapahtuu tämän päivän perheissä, kun markkinoille tulee vaikka uusi iphone. Yllättäen se vanha menee rikki, katoaa, tai sille käy muutoin huonosti. Mitä tekee vanhemmat? No ostavat heti uuden iphonen ettei lapsi pahoittaisi mieltään tai joutuisi käsittelemään pettymystä siitä että se ei olisikaan heti mahdollista.

    Olen saanut tehdä työtäni myös suomalaisten ammattiurheilijoiden parissa. Poikkeuksetta ne urheilijat, jotka ovat menestyneet omalla urheilijapolullaan, heitä kaikkia ohjaa vahva sisäinen intohimo ja sisäinen motivaatio. Yleensä ajurina työnteolle on erittäin vahva mielikuva tai visio siitä mihin ollaan menossa tai mitä minusta tulee. Se visio, tai mielikuva on tekijälleen usein merkityksellinen ja siihen sisältyy vahva arvolataus ja tunnelataus.

    Yleensä nämä ihmiset, jotka ovat löytäneet itselleen merkityksellisen ja arvokaan työn tai ammatin ja siihen sisältyy vahva tunnelataus, joka antaa sen energian millä tie maaliin raivataan. Mikäli asetettu maali on tekijälleen intohimon ja omien syvempien arvojen mukainen, tällainen henkilö alkaa tekemään lähes kaikki valinnat elämässään päämäärän saavuttamiseksi. Menestyjillä on usein muutamia ominaisuuksia, jotka ovat keskeisiä heille. He ymmärtävät, ettei päämäärä ole saavutettavissa huomenna, ovat valmiita sitoutumaan ja tekemään töitä periksiantamattomasti, usein heillä on myös apuna uteliaisuus. Uteliaisuus on ominaisuus, joka auttaa tutkimaan ja selvittämään erilaisia vaihtoehtoja, miten minusta tulisi vielä taitavampi tai parempi kuin jostakin muista. Etsivä löytää on vanha sanonta, joka tässä pitää vahvasti paikkansa.

    Mentaalivalmentajana käsittelen paljon tunnepuolen asioita. Keskeisempiä osa-alueita on epäonnistumisen pelko, josta seuraa huonouden ja riittämättömyyden eli häpeän kokemuksia, turhautumista eli vihaa sekä syyllisyyttä. Menestyjät ovat valmiita tekemään läksynsä myös tällä sektorilla. Menestyjät ovat valmiita tekemään töitä kehittääkseen omaa itsetuntoaan ja tätä kautta oppia hyväksymään, että epäonnistumiset ovat tärkeä osa oppimiskokemusta matkalla onnistumisiin.

     

     

     

    Kaikkien onnistumisten taustalla on lukematon määrä kokeiluja, epäonnistumisia ja pettymyksiä. Ihmiset, jotka kykenevä suhtautumaan omaan keskeneräisyyteensä ja epätäydellisyyteensä myötätunnolla, armollisuudella, lempeydellä ja terveellä rakkaudella itseään kohtaan. Heidät tunnistaa mm. siitä, että heidän lähellään on helppo olla ja elää.

    Mitä meidän aikuisten tulisi oikeasti opettaa tai siirtää seuraaville sukupolville, on mielestäni kiteytettynä: oppia hyväksymään itsensä ja muut ihmiset omina ihmeellisinä yksilöinä, joihin kaikkiin sisältyy mieletön potentiaali sekä mahdollisuudet. Meidän tulee ruokkia terveen itsetunnon rakentumista, sen kautta syntyvät vahvat henkiset ja psyykkiset voimavarat, jotka auttavat matkalla omassa elämässä oli se päämäärä mikä tahansa. Lempeys, armollisuus, periksiantamattomuus, sitoutuminen, sitkeys, ilo, uteliaisuus, intohimo ja vaikeiden tunteiden tiedostaminen, tunnistaminen ja niiden kanssa työskentely. Mielestäni takaa mielekkään elämän rakentumisen, kunhan se on itsensä näköinen ja arvokas kokijalleen.

    ”Helppous on yliarvostettua, nopea oppiminen ei tuota syvää osaamista.” (Brené Brown, Rohkaiseva johtaja)

    Olin mukana 2015 golfin Nuorten EM U18 kisoissa Pickalassa mentaalivalmentajana, tein 3 viikkoa intensiivisesti töitä joukkueen kanssa. Nuoret miehet olivat tuolloin 16-17 -vuotiaita. Joukkueeseen kuului 6 pelaajaa. Pelaajista kaikki ilmoittivat tuolloin tavoitteekseen golf ammattilaisuuden. Tänään heistä viisi pelaa golfia ammatikseen ja viimeinen siirtyy nyt syksyllä amatöörien kirjoista ammattilaiseksi. Yksi näistä pelaajista on päätynyt huippuammattilaisten joukkoon pelaamaan isoista rahoista. Neljä näistä kuudesta tekee vielä paljon töitä päästäkseen eteenpäin. Yksi pelaajista valitsi toisenlaisen reitin. Hän suoritti lukion, jonka jälkeen suuntasi USA:han yliopistoon pelaamaan golfia ja opiskelemaan. Neljän vuoden opintomatka itseen ja itsenäistyminen kaukaa kotoa on ollut tämän nuoren kohdalla oikea valinta. Nyt hänellä on yliopistosta loppututkinto, jolla voi olla käyttöä, jos golfammattilaisuus ei ala elättämään häntä. Kyseisen joukkueen yksi ohjaavista arvoista oli vuonna 2015 periksiantamattomuus.

    Oma rakkauteni jääkiekkoon ja urheiluun syntyi ensikosketuksesta luisteluun, muistan tuon päivän kristallin kirkkaana vielä yli 50 vuoden takaa. Tuo ensirakkaus on kantanut ja ohjannut omaa elämääni näihin päiviin asti. Apulannan Toni Virtanen kertoi Vain elämää -ohjelmassa, kuinka hän näki TV:stä punk bändin alle kouluikäisenä, siinä samassa hetkessä hän kertoi päättäneensä ryhtyä rokkariksi.

    Ehkä vanhempien rooli sisäinen intohimon ja motivaation löytämiseksi on perin yksinkertainen. Luoda ja tarjota erilaisia mahdollisuuksia rakastua mihin tahansa kokijalleen merkitykselliseen asiaan, oli kyseessä lääkäri, laulaja, soittaja tai urheilija. Näen, että vanhempien tärkeimpiä tehtäviä on kustantaa, kuljettaa ja kannustaa. Vanhemmuus minulle tarkoittaa turvaverkkoa ja peruskalliota silloin kun asiat eivät etene helposti tai tulee pettymyksiä sekä epäonnistumisia. Aikuisten tehtävä on opettaa lapsilleen vastoinkäymisten sieto ja seviytymistaitoja. Läsnäolo, myötätunto ja uteliaisuus ovat ne työkalut, jotka auttavat elämän polulla eteenpäin oli kyseessä lapsi tai aikuinen. Paras kysymys on mitä kuuluu, ja pysähtyä kuuntelemaan mitä oikeasti joka päivä. Me kaikki tarvitsemme nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemuksia kasvaaksemme joka ikinen päivä.

    Pertti Ratilainen

    Mentaalivalmentaja, työyhteisösovittelija, ihminen tavattavissa, terapeutti

    M.   MYÖTUNNON EDESAUTTAJAT JA HEIKENTÄJÄT 

    Myötätunto-osaamisen kehittämistä ja myötäelämisen ylläpitoa edesauttaa hyvinvointi. Hyvinvointi koostuu monesta tekijästä ja kytkeytyy terveyteen, päiväkohtaiseen hyvinvointiin sekä sisäiseen tasapainoon. On selvää, että jos ihminen on nukkunut vähän ja syönyt huonosti, niin on vaikea olla myötätuntoinen. On selvää, jos olet kuormittunut kuvasykkeestä, on vaikea olla myötätuntoinen. On selvää, jos olet kuormittunut melusta, on vaikeaa olla myötätuntoinen.

    Myötätuntoa edesauttavat hyvä itsetunto, hyvä fyysinen terveys, aistiystävällinen ympäristö, turvan tunne, tasapainoinen päivärytmi, huumori sekä hyvät sosiaaliset verkostot. Myötätuntoa vaikeuttavat taas negatiivinen stressi, huono itsetunto, traumat ja sokit, sairaudet ja fyysinen tarve kuten nälkä, jano, väsymys sekä kuormittava ulkoinen ympäristö (melu, runsaat aistiärsykkeet jne).

    Ihminen ei kiusaa tai ole väkivaltainen, jos kokee, että minulla on hyvä olla ja koen puhtaasti tyytyväisyyttä itseeni. Kiusaaja haluaa valtaa ja saada hovia. Kateellisuus myös ruokkii kiusaamista. Mikä on sisäinen turvallisuuden tunne hovin tekijällä tai kateellisella? Siten huomata olotilansa, tunnistaa itsensä, miten tässä menee, ja miten voisin tasapainottaa olotilaani kuormittamatta muita ihmisiä. Tosiasia on, että niin kauan kuin vanhemmat, aikuiset kiusaavat toisiaan tai eivät tunnista vallanhaluaan tai kateuttaan, niin kauan lapsillakaan ei ole välineitä kiusaamiseen.

    Ihminen on sosiaalinen elämä ja osa itsetunnostakin aikuisenakin rakentuu suhteesta toisiin. Merkittävin suhde ja paalutus tehdään lapsuudessa, jossa roolissa ovat lähikasvattajamme eli usein biologiset vanhempamme.

    John Bowlbyn vuonna 1969 esittelemä kiintymyssuhdeteoria perustuu ajatukseen, että ihmiselle on välttämätöntä kiinnittyä toiseen ja hakea kiintymyksen kohteelta turvaa. Teorian mukaan vauva oppii nopeasti, millainen käytös saa hoivaajan tulemaan lähelle ja millainen taas karkottaa hänet. Opittu malli heijastuu minäkuvaan, ihmissuhteisiin ja siihen, kuinka turvalliseksi ihminen kokee maailman.

     

    Paras tilanne on, jos vauvalla on onnellinen, lämmin ja rento äiti, joka on saatavilla ja vastaa vauvan tarpeisiin, katsoo rakastavasti, toimii rauhallisesti, tyynnyttelee ja sanoittaa tunteita, ei menetä hermojaan ja on looginen tässä toiminnassaan.

    Vanhemmuus on taito. Moni voi tässä kohtaa kokea häpeää ja syyllisyyttä: “Voi niin monella tapaa olla hyvä vanhempi!” – mutta voiko, oikeasti? Häpeä on tärkeä sosiaalinen viesti, häpeämättömyys on häpeän toinen puoli, muttei poista häpeää. Syyllisyys on tarpeellinen, tietää tehneensä väärin, joten voi korjata. Asia selvä. Hyvällä itsetunnolla, voi todeta. “Voi ei, olen tehnyt huonosti, olen syyllinen, hävettää, mutta otan selvää ja olen parempi jatkossa – ei hätää!”

    Äidillä saattaa olla muita ongelmia ja vaikeuksia, jotka tulevat ulkopuolelta ja ne häiritsevät äitiyttä. Siten kiintymyssuhdeteorian silmin meillä on erilaisilla kiintymyssuhteilla olevia ihmisiä. Tässä lyhyesti kiintymyssuhteista:

    Turvallisesti kiintyneet uskaltavat, iloitsevat itsestään, luottavat

    Välttelevästi kiintyneet, luottavat järkeään ja menevät häille, jos aletaan puhua tunteista. Ei ole voinut luottaa lapsena, joten on pakko ollut selviytyä yksin.

    Ristiriitaisen kiintymyssuhteen ihmiset taas ailahtelevat ja kuohahtelevat, välillä takerrutaan ja välillä hylkii. Tässä kiintymistavassa saattaa olla alkoholisperhetausta ja ongelmia omanarvontunnon sekä muiden arvostamisessa.

    Organisoitumattomasti kiintynyt ihminen on kokenut lapsena laiminlyöntiä ja traumoja, ehkä vanhempien mielenterveysongelmia, eikä ole löytänyt toimivaa tapaa olla yhteydessä.

    Itsetunto, joka muodostuu itsetuntemuksesta, pätevyyden kokemuksesta ja itsevarmuudesta, vaihtelee päivittäin ja on riippuvainen monesta asiasta. Mitä parempi itsetunto, sitä vahvempi on myös aikuisen ja vähittäin kasvava lapsen resilienssi.

    Margit Sjöroos

    N.  STRESSI

    Stressiä on negatiivista, positiivista ja neutraalia. Negatiivinen stressi aiheuttaa tunnetusti terveyshaittoja, positiivinenkin stressi pitkäaikaisen kuormittaa elimistöä, neutraali stressi on meille suvantotila. Negatiivinen stressi äkillisenä on osa sitä, että selviydymme haasteista. Negatiivisen stressin ensimmäinen reaktio on taistele tai pakene , siten rattiraivoiset tai aggressiolla vastaavat ovat valinneet taistelemisen, joskus jopa hyökkäämisen. Ja vetäytyvät taas pelkäävät, väistelevät, joten vallalle voi jäädä aggressiivisuudella kertaonnistuminen.

    Pitkäaikaisena aggressiivinen tietenkin pitää negatiivisen stressihormonin tasoa kehossaan koholla, joka taas vaikuttaa aggressiivisen omaan terveyteen ja tietenkin ihmissuhteissaan hän jää yksin: aggressio ei vetoa kehenkään. Jos negatiivisen stressin kokemus pitkittyy, ihminen jähmettyy ja lopulta alistuu, jolloin on vaikea olla tasavertaisena yhteiskunnassa. Näin voi käydä esimerkiksi väkivallan, koulukiusaamisen tai jopa yhteiskunnassa eriarvoistumista kokevalle uhrille.

    Stressiä tulee ulkoisista, fyysisestä ja digitaalisesta ympäristöstä, ja sisäisistä stressitekijöistä. Ulkoisia aiheuttavat tyypilliset liian suuret ärsykemäärät, pitkäkestoiset ärsykemäärät.

    Meillä on melu- ja valosaaste lisääntynyt. Se vaikuttaa itsemme lisäksi myös luontoon, eläimiin. Siten, kun mietimme omaa hyvinvointiamme, tulee meidän kiinnittää sekä ulkoisiin että sisäisiin stressitekijöihin huomiota ja miten niiden kanssa opimme toimimaan. Negatiivista stressiä kannattaa järjestelmällisesti yrittää vähentää, sitä, kun tulee joka tapauksessa. Elämässä käy aina jotain, joka aiheuttaa surua, pelkoa tai vihaa. Ulkoisesti ympäristöstä tulee melua, kasvottomia ihmismassoja, korkeita rakennuksia, kirkkaita valoja ja liiallista ärsyketulvaa usein varottamatta.

    Stressistä puhuessa tulee siis puhua ulkoisista aistiärsykkeistä ja aivoista. Aivot aisteineen ovat mukana kaikessa inhimillisessä toiminnassa. Aivot tarvitsevat toimintaa ja virikkeitä, mutta myös lepoa. Aivojen muovaantuminen jatkuu koko eliniän. Aivojen tiedonkäsittely luo perustan älyllisille toiminnoille. Aistiärsykkeet vaikuttavat ns.limbiseen eli tunnejärjestelmäämme

    Aistiärsykkeiden määrä, luonne, ominaisuudet ja kesto vaikuttavat vireyteen, tunnetilaan, tarkkaavuuteen, työmuistin toimintaan, havainnointiin. Siten myös hyvinvointiin ja ilmapiiriin. Aistiärsykkeistä osa on negatiivisia stressoreita. Negatiivinen stressi jumiuttaa käyttömuistin sekä heikentää terveyttämme. Pitkällinen positiivinen stressi vanhettaa solujamme.

    Sosiaalinen media on tuonut tiukan rytmin ja kiivaan sykkeen. Digitaalisessa maailmassa uutiset vaihtuvat nopeasti, kämmenen hipaisulle voi kelata monia asioita parissa sekunnissa. Twiittaillaan, kommentoidaan. Tässä maailmassa ei ole sijaa ihmiselle oikeasti. Tässä reaalimaailmassa ihminen on aika hidas, miettii, tuumailee, kävelee. Tässä rytmien ja temmon ristiriidassa monelta unohtuu, että reaalimaailmaa on hitaus. Meille myydään esimerkiksi 5G:tä nopeudella ja monta muuta asiaa nopeudella. Nopeus ei ole kuitenkaan ihmisen perusominaisuus.

     

    Digitaalinen maailma luo kuplaa, utopiaa, että ihminen olisi nopeutunut, mutta ei ole. Mikäli emme aikuisena huomaa tätä ristiriitaa : mikä on elämämme temmossa utopiaa, mikä reaalimaailmaa? Jos emme erota utoppista tempoa, voimme ollakin sitten tunnelukkoisia vaatijoita. Nostatamme omaa negatiivista stressiä päätyen vaikkapa rattiraivoiseksi kaahailijaksi: “ Kun toiset on NIIN hitaita!!! “

    Hyvinvointiin tarvitsemme sisäisten kykyjemme lisäksi hyvää, ulkoista rakennettua ympäristöä sekä sisätiloja. Mikäli kuormitus on ulkoisesta maailmasta suuri ja pitkäkestoinen, se vaikuttaa sekä terveyteemme, edesauttaa mielenterveysongelmien puhkeamista sekä aktivoi häiriökäyttäytymistä.

    Kaupunki tai kunta huonosti suunniteltuna eli tarkoittaen mm raskasurbanismia eli tiivistä, monotonista ja korkeaa rakentamista, on haitallista hyvinvoinnillemme monesta näkökulmasta. Se ei sovi aivoille eikä aisteillemme. Ihmisen elinympäristöön ja hyvinvointiin liittyy nisäkkäälle tärkeä LUONTO. Luonto, luonnonmetsät, suurehkot puistoalueet ovat keskeisiä, että voimme hyvin. Syitä on lukemattomia, tässä tiivistän viime aikaisia tutkimuksia mm lasten aivojen näkökulmasta, joita jokaisen aikuisen oli vanhempi tai päättäjä, tulee aina ajatella ja sen mukaan toimia. Väestöaineisto, joka saa liikkua asuinalueellaan luontoa on vähemmän yksinäisyyden kokemusta, viherympäristössä ajattelemme lempeämmin. Luonto tarjoaa suvantoa ja virikettä lasten aivoilla sopivasti. Mitä enemmän voimme joka päivä kävellä asuinalueellamme luonnossa, sitä enemmän aivojen hermoradat vahvistuvat. Siten luonto ja metsät tulisi olla  asuinalueemme ulottuvillamme.  Kaupunki tuottaa kasvottomina väkimassoina jo itsessään aina negatiivista stressiä, tärkeää on suunnitella rakennukset ihmisen mittakaavaan ja viihtyisiksi, kauniiksi. Asuinalueen metsät vähentävät verenpainetta, sydämensykettä, stressihormonin eritystä eli helpottavat negatiivista stressiä.

    Metsä, jossa kuulee luonnon ääniä, elää monimuotoisesti kasveja ja eläimiä, on parempi kuin rakennettujen viheralueiden keinopuisto vaikka sekin parempi kuin ei mitään luontoa.Hanski ym. (2012) löysivät tutkimuksessaan yhteyden biodiversiteetin, ihmisen iholla elävän mikrobiyhteisön ja atooppisten sairauksien esiintyvyyden väliltä. Tutkimuksen mukaan monimuotoisessa luonnonympäristössä eläminen ja sen kanssa vuorovaikuttaminen edistää hyödyllisten mikrobien esiintymistä ihmisen kehossa ja sitä kautta vähentää riskiä sairastua allergioihin, astmaan ja muihin yliherkkyyssairauksiin. Luonnolla, lähimetsällä on siis merkitystä aivojen kehittymiseen, kognitiivisiin prosesseihin, allergioihin sekä yleisesti terveyteen ja mielenterveyteemme. Lisäksi ne toimivat tietenkin kiinnostavina paikkoina ja vähentävät mm pienhiukkasia. Kaikilla siis syy säilyttää lähimetsää ja arvottaa se asuinalueen valinnassa, ekologisena sekä kansanterveydellisenä tekona.

    Margit Sjöroos

    O.  HYVINVOINTI,  AIVOT JA MYÖTÄTUNTO

     

    Ihminen saavuttaa aikuisten aivot 24-25 -vuotiaana, mikäli kehitys on ollut suosiollinen eli saanut tarvittavaa tukea, ravintoa ja ohjausta, joita lapsi tarvitsee. Ihmisinä käymme läpi 5 isoa aivovaihetta. Josta ensimmäinen alkaa jo sikiövaiheessa, äidin vatsassa. Myötätuntokokemus näkyy myös aivoissa.

    Äidin hyvinvoinnilla on merkitystä vauvan ja lapsen hyvinvointiin. Äidin kokema masennus raskausaikana voi lisätä riskiä lapsen sairastua masennukseen. Perheissä, joissa oli lähisuvussa vaikeita, psykoottisia mielenterveyshäiriöitä, äidin raskaudenaikainen masennus lisäsi lapsen riskin sairastua skitsofreniaan kolminkertaiseksi (15.10.2009 American Journal of Psychiatry).

    Lähikasvattajien välinpitämättömyys tai ei-reagointi näkyy lapsen aivoissa samoissa reiteissä kuin fyysinen väkivalta. Välinpitämättömyys voi olla perheissä salakavalasti, tarkoittamatta pahaa, emme kuuntelekaan, ole läsnä.

    Digitaalisten laitteiden käyttö on jopa lisännyt yksinäisyyden tunnetta yhteiskunnassamme. Olemme samassa tilassa, mutta kukaan ei reagoi lapseen plaratessaan digilaitetta ja epäonnistuneimmillaan, perheessä on jonossa useita päiviä, jolloin kukaan ei ole läsnä toisilleen. Digitaalisten laitteittemme rooli perheessämme tulisi tiedostaa isosti. Olemme poissaolevina netissä ja viihdepalveluissa vai oikeasti lapsemme kanssa?

    Digilaitteiden käyttö on myös ekologinen asia, digilaitteet kuluttavat sähköä ja laitteisiin kuluu luonnonvaroja. Näiden laitteiden käyttöä ja hankkimista tulee aina tarkastella myös ekologisesta näkökulmasta.

    Hyvinvointiin vaikuttavat yleisesti tunnistettavat uni, hyvä ravinto, terveelliset elintavat, liikunta, hyvät sosiaaliset suhteet ja hyvä itsetuntemus.

    Margit Sjöroos

    Tie myötätuntoiseen  vanhemmuuteen – tee ainakin nämä!

     

    • Ole läsnä, hiljennä omat ajatukset, sulje digilaitteet ja ole läsnä lapsellesi. Tutustu kuka hän on juuri tänään,
      mitä hän ajattelee ja minkälaisia tunteita hänellä on – sanota ne hänelle!
    • Ymmärrä ja sisäistä, että olet vanhempana lapsellesi korvaamaton, töissä olet korvattavissa.
    • Tunnista mikä on halun ja tarpeen ero, haluanko vai tarvitsenko? Kun haluan, et ehkä oikeasti tarvitse. Kun tarvitsen,
      on teko mietitympi. Tarvitessaankin voi miettiä onko tarpeeni toteuttaminen hyväksi muille ihmisille ja kohtuullinen
      ympäristölle?
    • Tunnista sisäinen puheesi: onko se itsellesi minun pitäisi sitä ja minun pitäisi tätä tai sitäkään en ole ehtinyt.
      Entä mitä mietit muista? Mietitkö “Mikä tuokin on olevinaan, voiko se muka ollut tehnyt nuo kaikki? Varmasti valehtelee.
      Miksi se ei ole tehnyt tuota tai sitä?” Tämä vaativa, ankara sisäinen puhe kuormittaa sinua terveydellisesti eli sisäisesti, mutta heikentää myös sosiaalisia taitojasi.
    • Yritä nukkua tarpeeksi ja syödä hyvin.
    • Tee muille hyviä tekoja, kehu selän takana muita, huomaa kaunis, ole siitä kiitollinen ja mainitse siitä!
    • Kun on vaikea tilanne, pyydä tukea, jos voit. Jos et voi, yritä tyynnyttää mielesi sisäisen puheen avulla ja yrittämällä
      mahdollisimman normaalia arkea, edes vähäisesti ja esimerkiksi liikkua luonnossa, kerätä voimiasi löytääksesi ja
      pyytääksesi tukea.
    • Valitse asuinalue, jossa on metsä kotisi lähellä, jonne voi mennä joka päivä vaivattomasti.
      Vaali lähimetsää – se on perheesi hyvinvoinnille tärkeä.

    Haluatko lisätietoja? Ota yhteyttä!

    2 + 4 =